Allergiatutkimukset

Viivästyneiden allergiareaktioiden osoittamiseksi ei tällä hetkellä ole yleisesti käytössä olevia allergiatestejä, vaan käytössä olevat allergiatestit mittaavat lähinnä nopeaa allergiaa. On tärkeää tiedostaa, että lapsi voi olla laaja-alaisestikin allerginen, vaikka allergiatesteissä allergiaa ei tulisikaan esiin.

Suolioireisessa allergiassa monesti ruoka- ja oirepäiväkirja sekä välttämis-altistuskokeet ovat merkityksellisiä allergiadiagnoosia tehtäessä.

Allergiaan viittaavien oireiden selvittely aloitetaan kuitenkin yleensä erilaisilla allergiatesteillä. Nopeaa allergiaa (allerginen nuha ja silmätulehdus, astma, atooppinen ihottuma, nokkosihottuma, ruoka-allergia, myös vatsaoireet) tutkitaan ihopistokokeilla ja määrittämällä tietyn vasta-aineen (spesifin) immunoglobuliini E:n (IgE) määrä verinäytteestä. 

 

IHOTESTIT:

Ihopistokoe eli Prick -testi on nopeiden, välittömien reaktioiden perustutkimus. Ihopistokokeella selvitetään millä allergeenilla on mahdollisesti yhteys potilaan erilaisiin oireisiin (esim. nuha- ja silmäoireet, astma, atooppinen ihottuma, nokkosihottuma ja suolioireet).

Epikutaanikokeella eli lapputestillä tutkitaan hidasta viivästynyttä kosketusallergiaa, joka ilmenee yleensä ihottumana.

Ruoka-allergioita voidaan tutkia niin ihokokeen kuin verikokeen avulla. Testien merkitsevyys vaihtelee ruoasta toiseen.

VERIKOKEET:

Spesifinen IgE (S-AllIgE)

Mikäli allergiaepäily on kliinisesti rajattu yhteen tai muutamaan allergeeniin, voidaan käyttää spesifejä IgE-tutkimuksia (S-AllIgE, syn. RAST, CAPRAST, ImmunoCAP®). Tällöin saadaan vastauksena spesifinen IgE-taso, esim. koivua kohtaan, kvantitatiivisesti kU/l sekä IgE-luokkana 0–6 . Valikoimassa on yli 600 yksittäistä IgE-tutkimusta ja n. 100 allergeenikomponentti- IgE-tutkimusta. 

Spesifinen IgE kannattaa määrittää verestä jos tutkittavat allergiaa aiheuttavat aineet (allergeenit) ovat hengitystieallergeeneja (siitepölyt, eläinten hilseet). Verikokeen ja ihotestin tulokset ovat niissä melkein aina yhtäpitäviä. 

Mikrosiru (S-IgESiru)

Mikrosiru on verinäytteestä tehtävä allergeenikomponentti-IgE-tutkimus, jonka avulla voidaan tutkia allergista herkistymistä samanaikaisesti yli 100:lle yksittäiselle allergeenikomponentille. Mikrosiru on hyvä vaihtoehto jos ihotestejä ei voida tai haluta tehdä tai kun allergeenista ei saada varmuutta.

Yleiset syyt mikrosiru-tutkimuksen tekemiseen:

  • anafylaksiariskin arviointi
  • ristiallergian selvitys
  • välttödieetti tai sen purku
  • kun ihotestiä ei voi käyttää
  • laaja herkistymisen kartoitus pienestä näytemäärästä

IgG -vasta-aineet (S -AllIgG)

On tavallista, että potilaat saavat yliherkkyysoireita syödystä ruuasta, mutta tutkimuksissa ei kuitenkaan löydy IgE-vasta-aineita verestä eikä myöskään prick ihotesti ei näytä allergiaa. Kun tällaiselta potilaalta mitataan seerumista ruoka-ainespesifiset IgG-vasta-aineet, löydetään usein kohonneita vasta-ainepitoisuuksia. Jos potilaan ruokavaliosta poistetaan kyseiset ruoka-aineet, allergiaoireet usein häviävät, mutta ne saattavat ilmaantua taas uudelleen kun ruokia aletaan käyttää jonkin ajan kuluttua uudelleen. Oireettomilla henkilöillä esiintyy harvoin merkittävästi kohonneita IgG-luokan vasta-aineita eri ruoka-aineita kohtaan.

On arveltu, että suurin osa ruoka-aineallergioista on viivästyneitä, mutta mekanismia, jolla ne välittyvät ei tarkkaan tiedetä. IgG-välitteisten ruoka-aineyliherkkyyksien testaaminen seerumin vasta-aineanalyysillä ei ole vielä yleisessä käytössä, mutta viime vuosina on ilmestynyt useita tieteellisiä artikkeleita, jotka puoltavat sen käyttöä vaikeasti havaittavien, erityisesti viivästyneiden yliherkkyyksien toteamisessa.

Ruokien IgG-vasta-aineiden testausta ei tähän asti ole pidetty aiheellisena yleisesti hyväksytyssä lääketieteessä. On ajateltu, että IgG-vasta-aineita muodostuu yleisesti aina kun syömme ruokaa. IgG-vasta-aineita on pidetty”suojaavina” vasta-aineina, jonka vuoksi IgG-vasta-ainemittauksia ei ole katsottu tarpeellisiksi. Tämä käytäntö on kuitenkin nyt asetettu kyseenalaiseksi ja pyritty arvioimaan uudelleen.

Myös Yorkin yliopistossa Englannissa äskettäin tehdyssä tutkimuksessa (5286 potilasta) krooniset allergiaoireet yhdistettiin ruoka-aineiden aiheuttamiin kohonneisiin IgG-vasta-aineisiin. Kun eliminaatioruokavaliolla olleet potilaat ottivat uudelleen käyttöön ruoka-aineet, joissa oli todettu kohonneet vasta-ainetasot, 92,3 % potilaista ilmoitti oireiden palanneen.

 

ERIKOISALLERGEENIT:

Joskus potilaan allergiaoireiden aiheuttajaksi epäiltyä allergeenia ei löydy kaupallisesta allergeenivalikoimasta. Erikoistapauksissa voidaan laboratorion kautta pyytää valmistajalta uutta allergeenikantajaa, jolloin aiemmin tuntematon allergianaiheuttaja voidaan selvittää rutiinitekniikalla (ImmunoCAP®Specific IgE)

Toinen Suomessa käytössä oleva menetelmä on ns. immunospot-tutkimus (HYKS:n Iho- ja allergiasairaalan allergeenilaboratorio, seerumin allergeeni-IgE-erikoistekniikalla; S-IgE-Et). Menetelmällä voidaan selvittää potilaan allergeeni-IgE-vasta-aineita lähes mitä tahansa potilaan omaa tai laboratorion allergeeninäytettä vastaan. Tämä on tärkeää muun muassa ammattitautien ja vaikeiden allergiareaktioiden selvittelyssä. 

Allergeeninäyte voi olla ruoka, eläin, kasvi tai jokin muu epäilty aine. Immunospotia voidaan käyttää myös ristiriitatilanteissa, kun potilaalle esimerkiksi harkitaan siedätystä, mutta hyönteisen tarkentaminen rutiinitutkimuksilla on ongelmallista. Vasta-aineiden lisäksi immunospotilla voidaan tarkentaa allergeenilähteitä esimerkiksi vertaamalla koti- ja työpölyn allergeenisuutta.

 Yleiset syyt immunospotin tekemiseen:

  • Potilaan omat allergeeninäytteet
  • harvinaisen allergian selvittäminen
  • allergeenilähteen selvitys (esim koti- ja työpöly)
  • ristiriitatapaus
  • hyönteissiedätyshoidon harkinta

 

Lähteet
http://www.hus.fi/ammattilaiselle/allergiatutkimuskeskus/Sivut/default.aspx http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=alg00048 http://www.terveystaito.fi/kolumni/2007_3_2.htm
http://filha-fi-bin.directo.fi/@Bin/8e506f7f18d8423fc82cf85be95c5fc3/1371228109/application/pdf/1719267/IgE-laboratorioanalytiikka.pdf