Altistukset

Suolioireista allergiaa on vaikea tutkia millään täsmäkokeella tai testausmenetelmällä. Luotettavin keino diagnosoida allergia on välttämis-altistuskoe. Välttämis-altistuskokeessa altistettava ruoka-aine poistetaan ensin ruokavaliosta kahdeksi viikoksi. Tämän jälkeen ruoka-ainetta annetaan lapselle ja tarkkaillaan mahdollisia oireita. Joskus oireet voivat alkaa heti ensimmäisen annoksen jälkeen, mutta suolioireisilla allergikoilla altistusta joudutaan jatkamaan usein kotona. Annosmäärän kasvaessa ja altistuksen jatkuessa oireet saattavat lisääntyä vähitellen ja muuttua hankaliksi sekä elämää haittaaviksi.

Oireet voivat muuttaa muotoaan altistuksen jatkuessa. Oireet saattavat olla aluksi esimerkiksi lieviä ilmavaivoja ja ulosteen löysyyttä sekä lapsen ärtyisyyttä. Altistuksen jatkuessa oireet voivat muuttua esimerkiksi jatkuvaksi ripuliksi tai vaikeaksi ummetukseksi. Lapsi voi myös muuttua hyvin levottomaksi, itkuiseksi ja hän saattaa heräillä kesken unien jatkuvasti. Jotkut lapset voivat olla myös tuskaisia ja selvästi kivuliaita. Oireiden lisääntyessä tai pahentuessa, tulee ottaa yhteys altistuksen aloittaneeseen hoitopaikkaan.

Lapsen oireita tulkittaessa pitäisi aina ottaa huomioon kokonaistilanne. Mikäli oireet ovat lapsen ja perheen elämää haittaavia, pitäisi oireet ottaa vakavasti.

 

Viralliset altistukset

Kela vaatii tiettyihin etuuksiin lääkärin valvoman altistuskokeen. Ruoka-ainealtistus voidaan tehdä julkisella tai yksityisellä puolella, molemmissa tapauksissa tarvitaan lääkärin lähete. Julkisella puolella jonot altistuksiin voivat olla muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen, yksityiselle saattaa päästä hieman nopeammin.

Alla tarkempi kuvaus maitoaltistuksesta, muiden ruoka-aineiden kohdalla voidaan altistus toteuttaa samalla kaavalla.

Yhdellä maitoaltistuksella (tavallinen lehmänmaitopohjainen korvike) saa kelakorvattavuuden apteekin hydrolysoituihin korvikkeisiin. Lue lisää korvikkeista.

 Maitoaltistukseen valmistautuminen

  • Ennen altistusta lapsella tulisi olla maidoton dieetti (Katso vältettäviä aineita tästä) vähintään kahden viikon ajan. Tavallinen lehmänmaitopohjainen korvike vaihdetaan apteekin korvikkeeseen ja mikäli ensimmäinen apteekin korvike ei vie oireita pois, altistusta lykätään kunnes löytyy sopiva korvike ja näin mahdollisimman oireeton lapsi. Imettävän äidin kannattaa harkita maitoproteiinin karsimista omasta ruokavaliostaan, mikäli lapsi selvästi oireilee imetyksen kautta.
  • Joskus lasta ei saada täysin oireettomaksi, sillä lapsi saattaa oireilla myös muille ruoka-aineille kuin maidolle tai hänen oireet saattavat johtua jostain muusta kuin allergiasta. Tällaisessa tilanteessa oireiden tulkinta vaikeutuu.
  • Varaa aikaa altistukseen. Kannattaa varautua, että altistuskäyntiin voi kulua useampi tunti. Jos allergiaoireet ovat voimakkaita ja vaativat lääkitystä, jää lapsi muutamaksi tunniksi seurantaan.
  • Tarkista kuuluuko hintaan altistettava maito (tai muu ruoka) vai tuleeko se ostaa itse. Maitoaltistukseen riittää yleensä 2dl purkki testattavaa maitoa. Altistuksessa käytetään iänmukaista maitoa: imeväiselle annetaan lehmänmaitopohjaista korviketta ja yli yksivuotiaalle tavallista lehmänmaitoa.
  • Tarkista mitkä lääkkeet tulee tauottaa ennen altistusta, esim. allergialääke tai kortisonivoide.

Altistuspäivänä

  • Ota mukaan syömistä ja juomista itsellesi ja lapselle. Myös vaunut/rattaat voivat olla tarpeelliset, jos lapselle tulee altistuksen takia epämukava olo eikä sylissä istuminen kelpaa.
  • Altistus alkaa lääkärintarkastuksella, jossa tarkistetaan lapsen vointi ja iho.

Maitoaltistus aloitetaan muutamasta tipasta ja uusi, edellistä isompi annos annetaan 15–30 minuutin päästä, jatkaen 100ml asti. Ennen uutta annosta tarkistetaan mahdolliset oireet.

Mikäli selkeitä oireita ei viimeisenkään annoksen jälkeen ilmene, jatketaan altistusta kotona noin viikon ajan.

  • Kotona jatkuvan altistuksen aikana lapselle juotetaan päivä päivältä kasvavia annoksia testattavaa maitoa, tavoitteena, että viikon edetessä testattavan maidon määrä on lähellä koko vuorokauden maitomäärää. Jos altistus tulkitaan negatiiviseksi, lapsi voi jatkaa testattavan maidon juomista ilman oireita.

Valvova lääkäri päättää, koska oireet ovat riittävät selkeät ja maitoaltistus katsotaan positiiviseksi. Selkeitä oireita ovat esimerkiksi iho-oireet, häiritsevät suolioireet (ripuli/ummetus), yölevottomuus ja yleinen tyytymättömyys.

Joskus tulos jää epävarmaksi ja silloin voi olla tarpeen tehdä maidon kaksoissokkoaltistus. Kuitenkin pääasiallisesti suolioireista kärsiville imeväisikäisille sokkoaltistusta ei välttämättä tarvita, sillä psykologiset reaktiot ovat hyvin harvinaisia niin pienillä lapsilla.

  • Kaksoissokkoaltistuksessa järjestetään kaksi 1-2 viikon mittaista altistusjaksoa peräkkäin. Ensimmäisellä jaksolla lapsi juo maitoa A ja toisella jaksolla maitoa B, joista toinen maito on lapsen jo sietämää maitoa (lumemaito) ja toinen on altistettavaa maitoa. Maidot on koodattu ja arvottu niin etteivät vanhemmat tai oireita arvioivat hoitajat tai lääkärit tiedä kumpi maito on kumpi.
  • Altistusjaksojen jälkeen arvioidaan tuliko kummallakaan maidolla selkeitä oireita vai jäikö tulos negatiiviseksi. Vasta tämän jälkeen tarkistetaan, kumpi maidoista oli lumemaitoa ja kumpi altistettavaa. Mikäli jaksot eivät eroa toisistaan oireiden perusteella, sokkoutusta ei avata lainkaan.

Altistuksen jälkeen

  • Jos altistus oli negatiivinen, altistettu ruoka-aine otetaan mukaan lapsen ruokavalioon. Aluksi kuitenkin seurataan, tuleeko lapselle siitä oireita, jotta ruoka-aineen sopivuudesta saadaan varmuus.
  • Jos lääkäri tulkitsee altistuksen tuloksen positiiviseksi, hän kirjoittaa lapselle B-lausunnon maitoallergiasta Kelaan toimitettavaksi.

Lue lisää Kelan käytännöistä.

Huom! Kela vaatii Neocate LCP:n, Alfaminon ja Nutramigen Puraminon (aminohappopohjainen korvike) kelakorvattavuuteen:

  • kaksi altistusta: tavallinen lehmänmaitopohjainen korvike ja apteekin  pilkottu (hydrolysoitu) korvike

Suolioireisen allergialapsen kanssa kannattaa olla ajoissa liikkeellä altistusten suhteen, jotta ”turhilta” suolistoa rasittavilta altistuksilta vältyttäisiin.

 

 Artikkelin on tarkastanut lastentautien erikoislääkäri Tiina Tuomela

Lähteitä:

Kaila, M., Isolauri, E., Savilahti, E. & Vanto, T. 2001. Maitoallergian diagnostiikka. Duodecim. http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo92071.pdf

Kaila, M., Korppi, M., Mäkelä, M., Pelkonen, A. & Valovirta, E. (toim.) 2008. Lasten allergiset sairaudet. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy.

Välttämis-altistuskokeeseen liittyviä julkaistuja suosituksia. 2009. Duodecim. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=nix00327#R5