Pitäisikö siedättää?

Tällä hetkellä puhutaan paljon siedättämisestä. Uuden kansallisen Allergiaohjelman myötä on haluttu siirtää ajatukset välttämisen sijasta siedättämiseen. Siedättäminen on perusteltua silloin, kun pysytään sellaisissa oireissa, joita lapsi pystyy sietämään eli oireista ei aiheudu lapselle kipua tai epämiellyttävää oloa. Siedätyshoidosta ruoka-aineille ei ole vielä tarpeeksi tutkimusperäistä tietoa, joten siksi se ei ole vielä laajemmin käytössä ruoka-allergian hoidossa. Siitepölyille ja eläinpölyille tehtävä siedätyshoito on jo laajasti käytössä Suomessa.

Jos vauva saa ensimmäisistä kiinteiden ruoka-aineiden kokeiluista pientä ihottumaa suunpieliin tai vähän ilmavaivaa, on todennäköisesti kyse ns. elimistön totutteluoireista uuteen ruoka-aineeseen ja oireet ovat tällöin ohimeneviä. Myös vauvan poskien lievät lehahdukset uuteen ruoka-aineeseen totuteltaessa on normaalia eikä välttämättä ole viite allergiasta. Mikäli oireet alkavat olla kuitenkin lapsen ja perheen elämää haittaavia tai tuottavat lapselle kipua, siedättäminen ei tule kyseeseen.

Lapsen kipua voi olla vaikea arvioida. Vanhemmat tuntevat aina parhaiten oman lapsensa ja siksi vanhempien mielipide tulee myös huomioida allergian hoitolinjaa suunniteltaessa.

Tutkimuksissa on todettu, että pitkäaikainen totaalivälttäminen jotakin ruoka-ainetta kohtaan, voi myöhemmin altistuksen sattuessa johtaa hengenvaaralliseen anafylaktiseen reaktioon. Siksi on perusteltua kokeilla säännöllisesti ruoka-aineiden sopivuutta. Keskeisten ruoka-aineiden välttämisestä tulisi aina neuvotella lääkärin kanssa.