Refluksi

Meidän vauva oli pian syntymän jälkeen tosi itkuinen ja oli vaikea saada häntä nukkumaan. Päivisin kannoin vauvaa sylissä kantorepussa hytkytellen ja siinä sain hänet hetkeksi nukahtamaan. Jos pysähdyin hetkeksikin, hän heräsi heti. Liikkuvat vaunut toimi myös hetken aikaa, mutta kun liike loppui, vauva alkoi välittömästi itkemään. Illat pompittiin vuorotellen mieheni kanssa jumppapallon päällä peltorit korvilla useita tunteja, että vauva rauhoittuisi itkulta. Parhaiten saatiin yöllä unta niin, että istuin sängyssä puoli-istuvassa asennossa vauva olkapääni päällä, näin hän nukkui jopa 15min putkeen. Sitten alkoi huuto ja hyssyttelin häntä taas liikkeessä uneen ja uudelleen yritys 15min torkuille. Tätä jatkui yli puoli vuotta.

Kun vauva oli 2kk ikäinen, kävimme ensimmäisen kerran lääkärissä ja lääkäri mietti, voisiko vauvalla olla refluksia ja antoi lähetteen eräälle lääkärille. Vauvalle tehtiin vatsan ultraäänitutkimus ja ruokatorven PH vuorokausirekisteröinti. Testeistä ei kuitenkaan löytynyt mitään, ja lääkäri totesi vauvan olevan täysin terve ja ehdotti meille pidentävän imetysväliä vähintään 3-4 tuntiin ja juottavan vauvalle vettä. Itkin lääkärikäynnin jälkeen ja olin aivan poikki nukkumattomiin öihin ja siihen, että vauvaa selkästi vaivasi jokin, mutta apua emme löytäneet mistään. Neuvolakin nosti kädet ylös ja totesi, että onneksi teillä on vakuutus. Olin niin väsynyt, että kukaan läheisistä ei sitä ymmärtänyt. Päivisin vauva oli hereillä yllättävän tyytyväinen ja kasvoi hyvin, joten läheiset ihmettelivät asiaa ja usein tuli olo, ettei kukaan usko ja ymmärrä meitä.

Kokeilimme kaikkea mahdollista: kohinalaitetta, liikkuvaa koliikkikeinua, vaunujen hytkyttäjää, korokepalikoita sänkyyn, vyöhyketerapiaa, osteopatiaa. Öisin valvoessani vietin aikaa googlessa ja yritin etsiä vastauksia vauvan ihmeellisiin oireisiin. Itkuisuuden ja nukkumattomuuden lisäksi vauvalla oli jatkuvasti hikka, turvonnut vatsa, halusi imeä rintaa koko ajan, kuuli kun hissi kulki kurkussa ylös ja alas, kakoi, limaisuus ja tukkoisuus sekä hän tunki sormia kurkkuun ja repi korvia koko ajan. Lopulta löysin Facebookista refluksi- ja allergiaryhmät, joihin kirjoitin meidän oireita ja saimme tietoomme hyvän lääkärin, joka tuntee suolistoallergiat. Vihdoin lääkäri, joka uskoi meitä! Lääkäri sanoi, että vauvamme kurkku on puhki palanut ja käski lopettamaan kaikki kiinteät ruoat vauvalta ja aloittamaan imetysdieetin. Söin usean kuukauden ajan vain kurkkua, riisiä ja kanaa. Oireet selkeästi helpottivat sen verran, että vauva alkoi nukkumaan päiväunia, mutta yöt jatkuivat samaa rataa ja muutkin oireet pysyivät. Väsymys oli jotain järkyttävää ja lisäksi laihduin paljon.

Lopulta 6kk iässä pääsimme maitoallergiatestiin. Muistan edelleen päivän kuin eilisen. Lääkäri sanoi, että ei hänen vastaanotolla ole koskaan ollut näin rauhallista vauvaa, jonka iho on myös siisti. Mietin mielessäni, että ei meidän vauvaa siis mikään varmaan vaivaa ja olemme aivan puolihulluja kuvitellessamme oireita. Siirryimme viereiseen huoneeseen hoitajan luokse, joka aloitti syöttämään ruiskulla vauvalle tavallista äidinmaidonkorviketta. 5ml vauva söi nätisti, mutta tämän jälkeen alkoi hylkimään maitoa ja maitoa syötettiin hänelle lopulta puoliksi väkisin ja vauva huusi ja kiljui ja oksensi maitoa pois. Lopulta lääkäri juoksi keskeyttämään testin ja totesi ”tällaisia vauvoja täällä käy”. Pyllyn iho oli myös palanut rikki tuosta pienestä määrästä korviketta. Tämän jälkeen päädyimme lääkärin kanssa lopettamaan imettämisen ja siirtymään täysin maidottomaan korvikkeeseen Alfaminoon. Tämä oli minulle valtava pettymys, kun en dieettaamisesta huolimatta saanut vauvaa oireettomaksi. Muutama viikko korvikkeeseen siirtymisen jälkeen vauva alkoi nukkumaan 15min sijaan 6-8h unia. Se oli uskomatonta!! Pelkäsin koko ajan, että korvike myös allergisoi, mutta elämä alkoikin hymyilemään.

Vauvan ollessa 7kk ikäinen ja nautittuamme 2 viikon ajan kunnon yöunista, alkoi kiinteiden maistelut uudelleen. Vauva reagoi melkein jokaiseen uuteen ruokaan refluksioireilla, itkemällä koko yön läpi ja välillä oksensi kaaressa ruokia. Pahimpiin oireisiin saimme käyttöön Ataraxia ja Zyrteciä. Allergiatesteissä ei löytynyt mitään. Ensimmäisen vuoden aikana sopivia ruokia löytyi viisi ja seuraavana vuonna muutama lisää. Ensimmäisten vuosien aikana sopivia olivat kesäkurpitsa, peura, kana, kurkku, riisi, peruna, parsakaali ja mustikka. Aina epäsopivan ruoan tullessa vastaan valvoimme useita öitä kaarella huutavan ja oksentavan lapsen kanssa itsekin usein samalla itkien. Epätoivo oli valtava ja tie tuntui loputtoman pitkältä.

Lapsemme täyttää kesällä 5 -vuotta ja olemme saaneet onneksemme viettää jo muutaman vuoden melko hyvillä yöunilla ja lapsi on lähestulkoon oireeton. Poissa on edelleen maito, kananmuna, kaura, tomaatti, paprika, nauta, possu ja kookos. Mutta ilman näitä olemme oppineet elämään ja ne tuntuvat nykyään hyvin pieniltä rajoitteilta. Lääkärin ohjeistuksesta vietämme nyt oireetonta elämää ja odotamme rauhassa, että suolisto paranee. Neuvolan toimintaan olimme todella pettyneitä, sieltä he aluksi totesivat, että vauvat nyt vaan itkevät ja kun saivat tietää laajoista allergioista, sanoivat "hyvä että käytte yksityisellä".

Olen edelleen niin kiitollinen, että löysimme aikoinaan vertaistukea ja apua allergiaryhmästä, en tiedä miten olisimme selvinneet muuten.  Sekin tuli selväksi, että äidinvaisto se on se, joka oli alusta asti oikeassa.